Lyhyt ja/tai kireä lihas estää sen vastavaikuttajan kunnollisen toiminnan hermostollisella tasolla. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä resiprokaalinen inhibitio. Yksinkertaistettuna: kun lihas jännittyy, sen vastavaikuttajan pitää rentoutua liikkeen aikaansaamiseksi. Jos tätä rentoutumista ei tapahdu, ei liikekään voi tapahtua optimaalisesti.
Paras esimerkki tästä on nykyisin kireiden lonkankoukistajien aiheuttamat “nukkuvat pakarat”. Jos lonkankoukistajat ovat jatkuvasti lyhentyneessä / kireässä tilassa, eivät pakaralihakset yksinkertaisesti voi toimia oikein. Noin puolilla testaamistani urheilijoista on vaikeuksia saada pakaralihakset aktivoitumaan yksinkertaisissa lihastestausharjoitteissa!
Mitä haittaa tästä sitten on?
Pakaralihasten huono toiminta johtaa usein
-heikentyneeseen suorituskykyyn
- alaselkäkipuihin: lonkan puutteellinen ojennus kompensoidaan lannerangan ojennuksella
- takareisien kireyteen ja revähdyksiin: pakaroiden toiminnan ollessa puutteellista, joutuvat takareidet hoitamaan myös pakaroiden pääasiallista tehtävää eli lonkan ojennusta
- polvikivut– ja vammat: keskimmäinen pakaralihas kontrolloi polven asentoa sisään- ja uloskierrossa
Hoitona tälle ilmiölle on ahkera kireiden lihasten aukominen hieronnalla ja venyttelyllä sekä aliaktiivisten lihasten monipuoliset aktivointiharjoitteet. Itse teen ja teetän näitä harjoitteita ennen JOKAISTA fysiikkaharjoitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti